Tämä juttu on julkaistu alunperin Deeblogissa 10.4.2015.

Red herring (”savusilli”, suoraan käännettynä ”punainen silli”) on englannin kielessä kielikuva, jolla tarkoitetaan helposti henkilön huomion vievää mutta täysin hyödytöntä esinettä, asiaa tai henkilöä. (Wikipedia)

 

Sokerivammaisen elämää 24.3.2015

Maaliskuussa olin taas onnistunut keräämään univelkaa. Öitä oli kulunut Sokeriseuranta-verkkopalvelun uusia ominaisuuksia tehdessä. Nukkumaan menin monena iltana aamuna vasta joskus kukonlaulun aikoihin.

Verensokerini pysyi kierosta unirytmistä huolimatta tasaisena. Päivisin en ollut niin väsynyt kuin olisin odottanut. Tosin nukuin kyllä aamuisin pitkään ja hörpin silloin tällöin energiajuomia pitääkseni unihiekat poissa silmistä.

Eräänä päivänä lukemat lähtivät yllättäen epätavallisen jyrkkään nousuun myöhäisen aamupalan jälkeen. Ateria oli kuitenkin ollut maltillinen: rahkaa, ananasta ja pari palaa ruisleipää. Heräämisen jälkeinen verensokerin nousukin, ns. get up -ilmiö, oli ollut tavallista loivempi.

Olin kyllä pistänyt muutaman yksikön ylimääräistä pikainsuliinia, kun huomasin verensokerin alkaneen kohota. Se ei kuitenkaan tuntunut juurikaan vaikuttavan, tai vaikutti tolkuttoman hitaaasti. Sensorin käyrä piirtyi noin 10 mmol/l :n asti; mittarilla mittaamani korkein lukema oli 12 mmol/l. Vasta vielä yksi 7 ky:n lisäannos alkoi kääntää sokereita laskusuuntaan.

***

Tällaisissa tilanteissa on houkuttelevaa jäädä miettimään, mistä yllättävä verensokerin käänne johtuu. Usein on kuitenkin järkevämpää keskittyä tilanteen korjaamiseen, sillä satunnaisen kompuroinnin selvittely vie vain aikaa ja energiaa kaikelta muulta. Kirjoitin aiheesta hiljattain Sokerivammaisen oppaassa.

Sitäpaitsi huomio tuppaa kiinnittymään vain hiilihydraatteihin ja insuliiniyksiköihin, vaikka todellinen syy saattaa löytyä aivan jostain muualta. Jopa sellaisista asioita, joilla ei aluksi tunnu olevan mitään tekemistä verensokerin kanssa.

***

Olin siis valvonut jo monena iltana yön pikkutunneille asti. Vaikka olinkin aina nukkunut pitkälle aamupäivään – se on näitä yrittäjyyden vapauden etuja – oli olo aina jotenkin pöllyinen.

On ihan tunnettu juttu, että unen laatu ja säännöllisyys on tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Sekin tiedetään, että ihmisen sisäinen kello tahdistuu jossain määrin päivänvalon ja pimeyden vuorottelun avulla. Jatkuva istuminen öisin kirkkaan monitorin edessä on siis omiaan sekoittamaan tuon tahdin.

Sisäinen kello puolestaan vaikuttaa moniin elimistön toimintoihin, esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaan. Odottamaton heilahdus verensokerissa saattoi siis hyvinkin johtua siistä, että yökukkumiseni oli vetämässä kroppaa solmuun.

Juju on nyt siinä, että en voi tietää sitä varmasti. Yksittäisen lipsahduksen selvittämiseen ei ole välineitä. Maalaisjärki kuitenkin sanoo, että jos vastaavat ilmiöt jatkuvat, on järkevintä korjata ensimmäiseksi päivärytmi kuntoon.

Jos siis olisin alkanut pohtia, laskinko hiilihydraatit väärin, ontuiko pistostekniikkani, oliko neulassa jotain vikaa tai olisiko insuliini jopa ollut pilalla, olisi huomioni kiinnittynyt järkevältä näyttäviin mutta todennäköisesti epäoleellisiin asioihin. Kuitenkin juuri tällaisista seikoista heimomme jäsenet useimmiten etsivät selitystä sekoileville sokereilleen.

Punaisen sillin kiroukselta on tuskin kukaan diabeetikko välttynyt.

 

Lue lisää ihmisen sisäisen kellon toiminnasta Tiede-lehden artikkelista Sairaus iskee, kun sisäinen kello sekoaa.

Alkuperäinen kuva: NOAA. Käytetty Creative Commons -lisenssillä.