Mika HauloFriday 03.04.2015
Aamusokerin nousun katkaisu on tasapainottelun taidonnäyte
Aamuyön tunteina ja herätessa käynnistyy sokerivammaisen kropassa hormonien kilpajuoksu. Kortisoli, glukagoni, adrenaliini ja kasvuhormoni alkavat puskea verensokeria ylöspäin. Puhutaan aamunkoittoilmiöstä ja ns. get-up-ilmiöstä, jolle ei taida vielä olla virallista suomennosta.
Näihin ilmiöihin diabeetikon pitäisi vastata annostelemalla sopiva määrä insuliinia siten, että verensokerin nousu pysähtyy tai edes hidastuu.
Yksinkertainen vastaisku aamun ilmiöille on ottaa heti heräämisen jälkeen 1 – 2 ky pikainsuliinia. Toinen vaihtoehto on ottaa samantien koko aamiaisen insuliiniannos ja odottaa hetki ennen syömistä.
Hankalaksi annostelun tekee se, että useimpien on lähdettävä töihin tai kouluun, eikä aamulla ole kunnolla aikaa jäädä aloilleen verensokeria paimentamaan. Mutta korkea verensokeri ei tee hyvää eikä ainakaan paranna keskittymiskykyä päivän puhteisiin. Toisaalta liian iso etukäteisannos saa verensokerin laskemaan liian alas, jos aamupalan syöminen viivästyy.
Etukäteen otettu insuliini on siis tehokas rutiini aamusokerin nousun selättämiseen, mutta sen kanssa täytyy olla tarkkana. Erityisen tärkeää on insuliinin ottamisen ja aamuaterian keskinäinen ajoitus. Verensokeri voi ajautua raiteiltaan, jos ajoituksen sössii vaikkapa vartilla.
Normaalikokoiselle aikuiselle 1 – 2 ky on usemmiten sopiva annos. Tarvittava insuliinimäärä voi vaihdella kuitenkin vaikka päivittäin. Esimerkiksi edellisen päivän urheilu, öinen hypoglykemia ja aamupäivän seminaarissa esiintymisen jännittäminen jo edellisenä iltana vaikuttavat verensokerin käyttäytymiseen aamulla aivan eri tavoin.
Joskus 1 ky:llä ei tunnu olevan mitään vaikutusta. 3 ky on useimmiten liikaa. 2 ky saattaa olla sopiva annos, tai sitten se on liian vähän tai liian paljon.
Diabeteksen omahoidossa suurin virhe on se, että olettaa saman insuliiniannoksen toimivan aina samalla tavalla.
Kuva: Peddhapati. Käytetty Creative Commons -lisenssillä.