Olen monesti maininnut olevani sitä mieltä, että ykköstyypin diabeetikoiden hoidonohjauksessa olisi paljon parantamisen varaa.

Suositusten mukaan

1. diabeetikoiden tulisi noudattaa ohjeiden mukaista omahoitoa

kuitenkin muistaen, että

2. terveiden viitearvoihin pääseminen tuskin onnistuu,

joten

3. on siis parempi höllätä  hyvän HbA1c-lukeman määritelmää,

mutta

4. hyvästä hoitotasapainosta huolimatta lisäsairaudet ovat jokseenkin todennäköisiä.

 

Joku viisasteleva juippi saattaisi muuten kutsua tätä säälittäväksi kehäpäätelmäksi.

Olisiko nyt kuitenkin niin, että oikeasti hyvään hoitotasapainoon pääseminen on vaikeaa, koska hoitosuositukset tähtäävät vain keskinkertaiseen lopputulokseen?