Verensokerin hallinta on kuin rakettitiede. Pohjimmiltaan se on helkutin yksinkertaista: jos verensokeri on liian matala, se pitää nostaa vähän ylemmäs syömällä hiilihydraatteja. Jos verensokeri on liian korkea, sitä pitää laskea insuliinilla, liikunnalla tai molempia yhdistämällä.

Raketinkin toiminta perustuu kaikessa yksinkertaisuudessaan siihen, että kun palavia kaasuja pusketaan taaksepäin, liikkuu alus eteenpäin. Mutta silti raketti rakentuu miljoonasta osasta.

Yllättikö lukumäärä? Ehkä se johtuu siitä, että valtaosa näistä palikoista on pinnan alla piilossa. Ulospäin näkyvät lähinnä kookas runko ja moottorien polttokammiot.

Samoin on diabeteksen hoidon laita. Kun osaa katsoa tarkemmin mitä kaikkea siihen liittyy, huomaa sen olevan hämmästyttävän monitahoinen kokonaisuus.

Harmittavan usein puhutaan kuitenkin vain hiilihydraateista ja insuliiniyksiköistä, mutta unohdetaan monta verensokeriin vaikuttavaa asiaa – stressi, glykeeminen indeksi ja kuorma, kaikenlaiset muut hormonit ja paljon muuta –  tai ne mainitaan ehkä ohimennen sivulauseessa.

Ja sitten ihmetellään, miksi diabeetikoilla menee niin huonosti. Eivätkö ne osaa laskea niitä perhanan hiilareita, häh?

En millään haluaisi uskoa, että joku ihan tosissaan luulee simppelin laskutoimituksen olevan se kynnyskysymys. Mutta siltä se monesti tuntuu.

 

Kuva: NASA