Perustin ensimmäisen yritykseni 2,5 vuotta sitten ja diabetesta olen sairastanut lähes 15 vuotta. Diabeetikkona elämisessä ja itsensä työllistämisessä yksityisyrittäjänä on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä.

Asia tuli mieleeni, kun luin uusimman Diabetes-lehden pääkirjoitusta. Siinä päätoimittaja Tarja Sampo kirjoittaa </p>

Kun diabetes on osa elämää, se on sitä joka sekunti, minuutti, tunti, vuorokausi, viikko, vuosi. Siitä ei voi erota, pitää välivuotta, ottaa lomaa, tehdä irtiottoa – ilman ikäviä seuraamuksia.

Tällaista se yrittäjänkin elämä usein on. Toisin kuin palkkatöissä, ei palkkasumma ilmestykään tuosta vain pankkitilille kuukausittain. On kannettava vastuu aivan itse, otettava riskejä ja siedettävä jatkuvaa epävarmuutta tulevasta. Velvollisuuksia ei voi tuosta vain unohtaa – ainakaan kovin pitkäksi aikaa – ilman seuraamuksia. 

Ajattelutyötä vaativilla aloilla työn ja vapaa-ajan väli hälvenee lähes väkisin veteen piirretyksi viivaksi. Kun vastuu yrityksestä on osa elämää, se on sitä joka sekunti, minuutti, tunti, vuorokausi, viikko ja vuosi. </p>

Diabeteksen ja yrittäjyyden välillä on kuitenkin yksi suuri ero. Diabeetikot kokevat sairautensa monesti taakkana. Yrittäjät sen sijaan ovat ylpeitä vapauden ja vastuun symbioosista, eivätkä tuosta vain luopuisi elämäntyylistään ajoittaisista vaikeuksista huolimatta.

Voisivatko diabeetikot siis oppia jotain yrittäjiltä? Olen aika varma, että paljonkin.

Selkein asia lienee vastuun kantaminen. Yrittäjä on ravintoketjun huipulla. Ei ole esimiestä, jonka puoleen kääntyä, kun homma ei luista tai kaipaisi työtehtäviinsä jotain uudistusta. Silloin märkäkorvaisinkin untuvikko tajuaa hyvin nopeasti, että vastuu liiketoiminnasta pitää viime kädessä kantaa aivan itse, tai ei hyvä heilu.

Yrityshautomon konsultti auttaa varmasti parhaansa mukaan yrittäjää eteenpäin, mutta monipuolista neuvontaa konkreettisempiin toimiin hän ei silti pysty. Diabeetikon maailmassa näitä konsultteja kutsutaan lääkäreiksi. Molemmissa tapauksissa huomionarvoista on myös se, että he tuskin ovat tehneet päivääkään niitä asioita itse, joita yrittävät muille opettaa. 

Vain harva lääkäri on itse diabeetikko, ja sitäkin useammalla yritysneuvojalla on vielä ensimmäinen oma yritys perustamatta. Heillä saattaa olla hyvä koulutus ja paljon kirjaviisautta, mutta se todellinen käytännön kokemus puuttuu.</p>

Jotkut poistuvat neuvonantajan puheilta hymy korvissa ja täynnä intoa. Toisille käynti on karvas pettymys. Lähes aina sosiaalisen nettimedian kautta löytyy kuitenkin samanhenkisiä ihmisiä, jotka kannustavat, lohduttavat, innostavat ja ymmärtävät, kuinka vaikeaa yrittäminen joskus on.

Taisit jo tajuta, että yrittämisellä tarkoitin tässä yhtä paljon liiketoimintaan kuin hoitotasapainon ylläpitoon liittyvää yrittämistä.

Yrittäjyyteen astuminen arveluttaa lähes aina. Uuteen elämäntyyliin liittyy pelkoja, ennakkoluuloja ja epävarmuutta. Se tilanne on kuin seisoisi pimeän rotkon partaalla. Pitää vain uskaltaa hypätä tyhjyyteen ja luottaa siihen, että siivet selässä aukeavat.

Alussa on varmasti vaikeaa. Menee aikansa, ennen kuin oppii kaikki tarvittavat taidot. Kirjanpidon ja erilaisten mittareiden luvut saattavat kertoa toistuvista epäonnistumisista. Huolet, uhat ja epäonnistumisen pelko paisuvat ajatuksissa iltaisin, kun yrittää käydä nukkumaan. 

Toisinaan mieli sekoittuu kateudesta ja katkeruudesta kun katsoo niitä, jotka menestyvät. Miksi minulla ei voisi olla noin helppoa? </p>

Elämä tuntuu olevan täynnä rajoituksia ja pakotteita, eikä entiseen rentoon ja huolettomaan elämään tunnu olevan mitään mahdollisuuksia. Nämä ovat kuitenkin lähinnä itse rakennettuja esteitä. Ne oppii kyllä ylittämään – tai oikeastaan niitä oppii olemaan rakentamatta.

Ihmisten tekoja ohjaavat ajatukset ja niitä puolestaan ohjaavat asenteet. Yrittämisen ja onnistumisen lähtökohta on siis usko onnistumiseen. Pessimisti on hävinnyt pelin ja ennen alkuvihellystä, eikä siksi vaivaudu edes yrittämään. Laiskalle elämäntilanteen parantaminen on suurempi vaiva kuin saamattomuuden seurauksista kärsiminen.

Yksikään yritys ei menesty, jos sen toimitusjohtaja voivottelee ja valittaa vaikeita aikoja. Toisessa ääripäässä menestyjät nostetaan parrasvaloihin.

Yrittäjyydestä pääsee kyllä eroon, ja maitojuna vie halukkaat takaisin palkkatöihin. Sinulla ei diabeetikkona sellaista mahdollisuutta ole. Et pääse terveiden kirjoihin, vaikka kuinka haluaisit. Ota siis oppia vaikka menestyneitä yrittäjistä. He tietävät, kuinka vaikeudet käännetään voitoiksi.