Joitakin viikkoja sitten mieleeni jäi erään diabeetikon lausahdus. Se kuului suunnilleen näin:

”Minulle jo 4,5 mmol/l on hypo.”

Toisaalta samaan tapaan on muutama muukin sokerivammainen kirjoitellut. Joillakin asia on toisinpäin:

”Mä lasken hypoksi alle kolmen menevät arvot.”

Molemmat ovat kuitenkin väärässä. He sekoittavat kaksi asiaa: hypon ja sen tuntemukset.

Hypoglykemiaksi kutsutaan normaalin tason alle laskevaa verensokeria. Alarajaksi määritellään lähteestä riippuen noin 3,3 – 3,9 mmol/l. Suomessa se on usein pyöristetty tasan neljään.

Kun verensokeri laskee riittävän alas, alkavat __hypoglykemian oireet (esimerkiksi heikotusta, tärinää, näön hämärtymistä ja sekavuutta). Se, millä verensokeriarvoilla oireet alkavat, riippuu pitkälti diabeetikon hoitotasapainosta.

Hypon määritelmä ei riipu siitä, koska oireet alkavat! Muistatko, kun diagnoosisi jälkeen olit sairaalassa, ja insuliinihoidon alettua ensimmäiset tärinät tulivat verensokerin vielä ollessa yli 10 mmol/l? Se ei tietenkään ollut hypo.

Jos keskimääräinen verensokeritaso on todella korkea (esimerkiksi 11 mmol/l, joka vastaa 8,5 % HbA1c-arvoa*), voivat oireet alkaa jo verensokerin ollessa täysin normaaleissa lukemissa (4 – 6 mmol/l). Jatkuvasti matalalla käyvä – ja siellä pitkään pysyvä – verensokeri sen sijaan madaltaa oirekynnystä; elimistö ikään kuin tottuu alhaiseen verensokeriin, eikä muistuta siitä niin herkästi.

Molemmat ääripäät ovat tietenkin huono asia.

  • Jos hypotuntemukset eivät ilmianna verensokerin laskua, voi diabeetikko menettää tajuntansa äkillisesti.
  • Liian aikaisin alkavat oireet painostavat pitämään verensokeritason liian korkealla.

Tiettävästi ainoa tapa välttyä näiltä ikävyyksiltä on yrittää pitää verensokeri mahdollisimman lähellä normaaliarvoja (juu, tiedän, helpommin sanottu kuin tehty). Jos hypon oireet alkavat jo pian verensokerin laskiessa alle 5 mmol/l:n, pitäisi diabeetikon vain malttaa olla korjaamatta tuota lukemaa**.

Samoin on tärkeää pitää huoli siitä, etteivät hypotuntemukset pääse katoamaan. Jos niin käy, saa tilanteen tyypillisesti korjattua välttämällä hypoa kuin ruttoa muutaman viikon ajan. Sen varmistamiseksi voi verensokeria joutua pitämään jatkuvasti korkealla (esim. > 8 mmol/l) jatkuvasti.

En ole itse erityisen innokas pitämään verensokeria tarkoituksella koholla. Mutta niille, jotka eivät kestä matalia sokereita hyvin ja joiden tuntemukset ovat kadonneet, on tällainen toimenpide varmasti hyväksi – kunhan muistaa palata takaisin ruotuun tuon muutaman viikon jälkeen.

Vaikka hypoglykemia on aina vakava asia, eivät hypon tuntemukset sinänsä ole vaarallisia. Pidä huoli, että tuntemukset pysyvät tallella – ne voivat pelastaa henkesi. Vastusta kuitenkin kiusausta korjata hypon tuntemukset nostamalla verensokeria, jos se johtuu vain siitä, että elimistösi on tottunut korkeisiin sokeriarvoihin.

  • Laskettu tällä laskurilla: http://professional.diabetes.org/GlucoseCalculator.aspx

** On olemassa yksi poikkeus tähän sääntöön. Jos verensokeri on laskemassa todella nopeasti, voivat ensimmäiset oireet tulla, vaikka mittari näyttäisikin normaalilukemia. Silloin on tietenkin syytä taittaa verensokerin lasku ennen kuin on myöhäistä.