Kohtauspaikalla on taas viime aikoina kuhissut. Joskus tuntuu siltä, että lähtipä keskustelu mistä aiheesta tahansa, se päätyy lopulta väittelyyn vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.

Äärikarppaaja on demonisoinut kaikki hiilihydraatit. Hänen mielestään diabeetikon sopisi syödä niitä korkeintaan 10 grammaa päivässä. Tai 20 grammaa, jos on oikein liberaalinen luonne. Varmuuden vuoksi ruokavaliosta on syytä karsia myös vitamiinipitoisia kasviksia ja juureksia, koska niissäkin on pieniä määriä hiilareita.

Kaikkia ”vääräuskoisia” hän sitten ihmettelee suuresti. Miten voi muka olla mahdollista, että kaikki eivät ole löytäneet karppauksen autuutta? Miksi nuo houkat syövät käytännössä sokeria joka aterialla?

Ja niin edespäin.

On surullista, että karppaaja tekee ylilyönnin ajatuksesta, joka on pohjimmiltan hyvä. Se kuuluu näin:
_
_ mitä pienempi aterian glykeeminen indeksi ja glykeeminen kuorma on, sitä helpompi diabeetikon on hallita sen vaikutusta verensokeriin.

Hiilihydraattien karsiminen olemattomiin ei kuitenkaan ole ainoa tapa pienentää glykeemistä kuormaa. Sen voi tehdä monella tapaa hidastamalla hiilihydraattien imeytymistä, kuten

– kokoamalla aterian, jossa on mukana proteiinia, kasviksia, kuituja ja rasvaa
– suosimalla jo valmiiksi matalan GI:n hiilihydraatteja (esim. bataatti perunan sijaan)
– tarkkailemalla ruoan koostumusta (perunasoseen GI on suurempi kuin kokonaisen perunan ja appelsiinimehun GI on korkeampi kuin appelsiinin)

Verensokerin nousua voi myös hillitä ottamalla ateriainsuliinin sopivan aikaisin, esimerkiksi 10 – 15 minuuttia ennen syömistä. (Sopiva ajoitus riippuu monesta asiasta. Aihe on sen verran laaja, etten ala sitä tässä postauksessa tarkemmin käsittelemään.)

Nettifoorumilla karppaaja sitten katsoo oikeudekseen ehdottaa veehoohoota ratkaisuksi joka pulmaan. Eikö paino meinaa tippua? Lopeta insuliinin käyttö ja ryhdy karppaajaksi! Ai seinät pitäisi maalata? No VHH:lla se onnistuu!

Äärikarppaajalle hiilihydraattien vähentämisestä puhuminen ei ole missään viestiketjussa off-topicia. Kun sitten joutuu moderaattorin hampaisiin, alkaa armoton kitinä noitavainosta. Tuoreimpana esimerkkinä tästä on nimimerkin Konrad valitus Kohtauspaikan moderointia käsittelevässä viestiketjussa.

Toisin kuin karppaaja usein luulee, ei hänen ääntään vaimenneta eriävien mielipiteiden takia vaan siksi, että hänen verbaalinen ulosantinsa on usein kaikkea muuta kuin salonkikelpoista: jankuttamista, pilkkaamista ja sen sellaista änkyröintiä.

Kohtauspaikalla on useita aktiivisia kirjoittelijoita, jotka syövät hiilihydraatteja melko vähän. He ovat huomanneet, että siten verensokeri on helpompi pitää järkilukemissa.

Kaikki eivät kuitenkaan tee mitään suurta numeroa ruokavaliostaan. He eivät rummuta kuuluvansa K-klaaniin, eivät tunge omia eväitään toisten kurkusta alas eivätkä muutenkaan julista aatteitaan ylimaallisiksi.

He ovat niitä, jotka ovat tajunneet, että ruokavalion ”virallisterveellisiä” hiilihydraattimääriä ei tarvi noudattaa. Riittää, kun käyttää omaa järkeään ja etsii itselleen sopivat annokset.

Hiilihydraatittoman ruokavalion ja sokerin kauhomisen väliin mahtuu iso kirjo valintoja, joita äärikarppaaja ei näe.