Näin minä pistäisin, mittaisin ja söisin, jos olisin lähdössä kävelylle, hölkkäämään tai vaikkapa pyöräilemään.

Koittaisin ajoittaa päivän pääateriat siten, että syömisen ja liikunnan väliin jäisi ainakin parin tunnin tauko. Täydellä vatsalla on ikävä liikkua, ja pikainsuliinin vaikutus on voimakkaimmillaan juuri tunnin tai kaksi pistämisen jälkeen. Silloin insuliinin ja liikkumisen yhteinen vaikutus voi olla yllättävän voimakas, ja verensokeri voi helposti laskea liian alas.

Jos aikoisin syödä vain pienen välipalan ja lähteä pian sen jälkeen lenkille, ottaisin hieman tavallista pienemmän annoksen ateriainsuliinia, esimerkiksi 10 – 20 % vähemmän kuin normaalisti.

Jos verensokerini olisi ennen välipalaa liian matalalla, ottaisin insuliiniannoksen hieman tavallista myöhemmin. Jos vaikka normaalisti pistäisin pikainsuliinin noin kymmenen minuuttia ennen syömistä, ottaisin sen vasta kun annos olisi edessäni. Jos välipalassa olisi vain vähän hiilihydraatteja, saattaisin pistää insuliinin vasta syömisen aikana tai heti sen jälkeen.

(Niin, tai jos välipala olisi ihan vain pieni hiukopala, en välttämättä pistäisi ollenkaan.)

Jos verensokerini olisi ennen välipalaa liian korkealla, esimerkiksi yli 9 mmol/l, jättäisin syömisen kokonaan väliin ja lähtisin suoraan lenkille. Mikäli lukema olisi reilusti tuota korkeammalla, pistäisin pienen lisäannoksen pikainsuliinia. Sopivan suuruuden tälle korjaussarjalle arvoisin oman insuliiniherkkyyteni ja aikaisempien kokemusteni perusteella.

Verensokerini mittaisin tietenkin ennen syömistä. Syömisen jälkeen ja ennen lenkille lähtöä mittaisin vielä kaksi tai kolme kertaa riippuen siitä. Tällä tavoin varmistaisin jo etukäteen, että verensokerini olisi mahdollisimman lähellä sopivaa arvoa ennen lenkkiä, ja jotta minun ei tarvisi siirtää lenkkiäni tuonnemmaksi liian pielessä olevan verensokeriarvon takia.

Lenkille ottaisin varmuuden vuoksi mukaani mittarin, hypoeväitä ja myös insuliinia, jotta voisin tarkkailla verensokeriani ja säätää sitä sekä ylös että alas tarvittaessa.

Jos olisin vasta hiljattain aloittanut lenkkeilyharrastukseni, mittaisin alussa jopa vartin välein, jotta saisin mahdollisimman hyvän käsityksen siitä, miten verensokerini käyttäytyy lenkin aikana. Myöhemmin osaisin toimia aikaisempien kokemusteni perusteella, ja vähemmät mittaukset riittäisivät.

Jos verensokerini tuntuisi laskevan todella paljon lyhyenkin liikunnan aikana, pienentäisin perusinsuliiniannostani niinä aikoina, kun tietäisin lenkkeileväni säännöllisesti. Koittaisin säätää annoksen sellaiseksi, ettei minun tarvisi nostaa verensokeriani pilviin aina lenkille lähtiessäni, vaan voisin lähteä reippailemaan hypoja pelkäämättä.

Näin minä tekisin, jos olisin lähdössä kävelylle, hölkkäämään tai pyöräilemään.

Mitä sinä tekisit?

 

Tämän ja 24 muuta artikkelia löydät ilmaisesta oppaasta 25 vinkkiä verensokerin hallintaan:

25 rohkeaa ja ennakkoluulotonta vinkkiä verensokerin hallintaan tosielämän tilanteissa. Ei teoreettista höpinää, vaan käytännön esimerkkejä!