Monet diabeetikot pitävät Levemiriä parempana perusinsuliinina kuin esimerkiksi Lantusta. Sen vaikutusprofiili ja kaksi erillistä pistoskertaa tuntuvat vastaavan paremmin päivittäistä tarvetta.

Lantuksen vahvuudeksi usein hehkutettu tasainen vaikutus saattaakin olla sen haittapuoli – perusinsuliinin tarve kun tyypillisesti on kaikkea muuta kuin tasainen ympäri vuorokauden.

Valitettavasti Levemir saattaa myös aiheuttaa iho-oireita: punoitusta, pistelyä, paukamia ja kutinaa. Joillain diabeetikoilla oireet ärtyvät niin pahoiksi, että heidän on hammasta purren vaihdettava johonkin toiseen perusinsuliiniin.

Huomasin itsekin Levemirin kääntöpuolen, kun aloin käyttää sitä pari vuotta sitten. Tosin paukamat eivät olleet niin pahoja, että olisin niiden takia halunnut luopua muuten niin mainiosta valmisteesta.

Sen sijaan vaihdoin pistospaikan reisistä pakaroihin. Ajan myötä reisien paukamat hävisivät, mutta pakaroihin vastaavia ei tullut. Reisiini oli myös kohonnut pieni kerros jonkinlaista ylimääräistä kudosta. Ei siis läskiä tai lihasta, vaan sellaista, mitä pistospaikkoihin usein kertyy. Nekin katosivat.

Ihmettelin asiaa kerran hierojani kanssa. Hän osasi päätellä, miksi reidet olivat herkempiä paukamille ja pahkuroille. Reisissä iho ja pintakudos ovat kuulemma ohuita, mutta pakarat ovat järeämpää tekoa. Sen vuoksi persposket eivät ole niin herkkiä Levemirin aiheuttamille iho-oireille.

Jos Levemir aiheuttaa sinulle kipua ja kutinaa, etkä kuitenkaan haluaisi luopua siitä, älä heitä heti insuliinikynää kaivoon. Pistospaikan vaihtaminen reisistä pakaroihin voi riittää.