Otin hiljattain osaa Joupiska XCM -maastopyöräkilpailuun Seinäjoella. Koska kuntoni on suurinpaan osaan kanssakilpailijoita verrattuna melko vaatimaton, enkä varsinaisella kisamenestyksellä pääse henkseleitäni paukuttelemaan, keskityn tässä ”kisaraportissa” kertomaan asioita verensokerin hallinnan näkökulmasta.

Maratoncupin osakilpailuissa ajettava matka on non 60 kilometriä. Teknisesti reitti näissä kisoissa on yleensä melko helppo – haaste ei siis tule niinkään vaikeasta maastosta, vaan pitkästä matkasta.

Minun kunnollani tuon matkan ajamiseen kuluu vähintään kolme ja puoli tuntia. Joskus jopa neljä. Näin pitkässä suorituksessa pitää täydentää energiavarastoja pitkin matkaa, ettei tie niin sanotusti nouse pystyyn kesken kaiken.

Kisan aikana energiavarastoja täydennetään nopeasti imeytyvien hiilihydraattien avulla. Käytännössä kurkusta pitäisi kumota alas 40-60 grammaa sokeria tunnissa. Siitä tulee aikamoinen lisähaaste sokerivammaisen kilpailusuoritukseen.

Tähän asti olen kilpailuissa tai isoissa kuntotapahtumissa hoitanut energiatankkauksen geeleillä tai patukoilla ja nesteytyksen vedellä. Tällä kertaa koitin toisenlaista taktiikkaa ja täytin juomareppuni energiapitoisella juomalla.

Metsäpoluilla ajaessa voi nimittäin olla perhanan vaikeaa kaivella taskuja, kun molemmat kädet täytyisi pitää tiukasti kiinni ohjaustangossa. Kun sekä energia että vesi tulevat letkua pitkin olkapäälle, on tankkaus helppoa vaikeissakin paikoissa.

Seinäjoella repussani oli kolme litraa maltodekstriini-dekstroosijuomaa, yhteensä 150 grammaa hiilihydraattia. Tämän lisäksi erillisessä juomapullossa oli pelkkää vettä.

Tarkoitus oli selvitä kunnialla kahdesta tavoitteesta: välttää väsähtäminen kesken kisan säätelemällä vauhtia ja siemailemalla lisäenergiaa sopivaan tahtiin sekä pitää verensokeri mahdollisimman tasaisena ja selvitä ilman pikainsuliinin pistämistä.

Tässä kisapäivän mittaukset ja piikittelyt lyhyesti heräämisestä maaliintuloon:

06.00 herätys
07.30 Levemir 3 ky
11.00 Levemir 6 ky (Normaalisti 5 ky klo 10-11)
11.52 6.3 mmol/l -> NovoRapid 3 ky.
12.00 Lähtölaukaus

Ensimmäiset puoli tuntia join enimmäkseen vettä. Sen jälkeen ryystin repusta sokerilientä reilummin.

12.42 5,4 mmol/l
14.01 5,6 mmol/l
15.19 4,6 mmol/l muutama minuutti maalintulon jälkeen

Verensokerin hallinnan kannalta kokeilemani taktiikka toimi siis mainiosti. Juomarepun kautta lisäenergian nauttiminen oli helppoa vaikeassakin maastossa. Hiilihydraattia oli siis tarjolla tasaisella tahdilla ja juuri tarvittava määrä kerralla, eikä missään vaiheessa ei tarvinut pelätä verensokerin nopeaa nousua tai laskua.