Mika HauloMonday 04.03.2013
Mittari kertoo enemmän kuin luulet
Joskus viime vuoden loppupuolella aamumittaukseni alkoivat äkillisesti näyttää korkeita lukemia. Lähes joka päivä verensokeri oli herätessäni yli 10 mmol/l. Aikasemmin tyypillinen mittaus samaan aikaan oli ollut 4-5 mmol/l.
En tiennyt, oliko verensokeri noussut jo pian nukahtamisen jälkeen vai vasta aamun tunteina. Sensoria ei ollut, joten koitin muutaman kerran herätä keskellä yötä mittaamaan. Joskus verensokeri oli jo silloin hieman kohonnut, joskus taas ei. Tyhjä arpa siis.
Piti keksiä jokin muu tapa, millä pääsisin verensokerin kohoamisen jäljille.
Eräänä aamuna hermostuin ja turhauduin, kun aamusokeri oli taas korkealla. Aloin jopa epäillä mittarin tarkkuutta. Mittasin uudestaan toisesta sormesta. Lukemassa oli selkeä heitto edelliseen verrattuna. Mittasin vielä kolmannen kerran, taas eri sormesta. Ja neljännen ja viidennen kerran. Matalimman ja korkeimman mittauksen ero oli yli millimooli.
Tiesin kyllä, että mittarien tarkkuus heikkenee korkeita sokereita mitattaessa, mutta tuollainen millimoolin heitto kuulosti liian isolta.
Samoihin aikoihin korkea verensokeri pääsi yllättämään pari kertaa myös keskellä päivää. Mittasin silloinkin muutaman kerran peräkkäin eri sormista. Ensimmäisella kerralla mittausten erot olivat 1-2 mmol/l, mutta toisella vain noin puolen millimoolilitran luokkaa.
Korkea verensokeri ja mittarin epätarkkuus eivät siis välttämättä aiheuttanutkaan suuria eroja peräkkäisissä mittauksissa.
Nyt pystyin aikaisempien mittausten avulla päättelemään, että mitä suurempi oli eri sormista tehtyjen mittausten ero, sitä tuoreempi oli verensokerin nousu, tai se oli vasta parhaillaan nousemassa. Pieni hajonta tarkoitti sitä, että verensokeri oli jo ehtinyt tasoittua mittarin näyttämiin lukemiin.
Näin jälkeenpäin mietittynä asia on varsin selkeä. Verensokerin muutokset näkyvät kapillaariverinäytteessä aina pienellä viiveellä, koska sormet ovat verenkierron ääripäässä. Kun verensokeri on nousemassa tai laskemassa, voi ääreisverenkierron eri osissa verensokeripitoisuus olla hetkellisesti erisuuruinen.
Ilmiö on aivan sama, kun sekoittaa mehutiivistettä ja vettä: koostumuksen tasaantuminen kestää hetken. Ennen kuin mehu on sekoittunut kunnolla, se on astian pohjalla paksua ja voimakkaan makuista, kun taas pinnalla on vasta laimeaa litkua.
Aivan sataprosenttisen varma tällainen monimittaus ei tietenkään ole, mutta useimmiten varsin kätevä apukeino korkean verensokerin syyn selvittämiseen.