Tietoteknisissä keskusteluissa tehdään toisinaan autovertauksia. Ne ovat usein hieman kömpelöitä, mutta yleensä myös aika hauskoja. Sovelsin tätä nörttien argumentaatiovälinettä diabetesasioihin. Minkälaista olisikaan autoilu, jos siihen soveltaisi samoja ohjeita kuin diabeteksen hoitoon?

Ajokaista olisi vain vähän autoa leveämpi. Vastaantulevien kaistan jälkeen odottaisi jyrkänne. Vasemmalle ajautumalla saattaisi siis törmätä muihin autoihin tai pahimmillaan pudota rotkoon. Tien oikea laita puolestaan olisi täynnä soraa, kivenmurikoita, rikkoutunutta lasia ja muuta roskaa, joka hitaasti mutta varmasti vahingoittaisi auton kuntoa.

Kuljettaja ajaisi pääsääntöisesti sokkona. Tietä saisi vilkaista vain välittömästi ennen mutkia ja 200 metriä mutkien jälkeen. Päätökset ohjausliikkeistä olisi siis tehtävä ennakkoon, ja ohjauksen onnistumisen pystyisi tarkistamaan vasta reilusti myöhemmin.

Diabetesauton ohjauksessa olisi kaksi merkittävää haastetta. Normaalista ohjauspyörästä poiketen ratti liikkuisi vain pykälittäin. Lisäksi ratin kääntäminen vaikuttaisi suunnan muuttumiseen pienellä viiveellä. Keskimäärin auto ehtisi edetä noin 50 metriä ennen kuin se alkaisi kääntyä haluttuun suuntaan.

Ajettava reitti olisi ennalta täysin tuntematon. Oikeastaan kukaan ei edes tietäisi, kuinka pitkään pitäisi ajaa. Todennäköisesti kyse oilsi kymmenista tuhansista kilometreistä. Selvää olisi ainoastaan se, että koko matka pitäisi jaksaa ajaa ilman ainuttakaan taukoa. Auto pitäisi pystyä huoltamaan ja tarvittaessa korjaamaan vauhdissa.

Kärryn rattiin joutuisi ilman aikaisempaa ajokokemusta. Opastusta tietysti saisi mestarikuskeiksi itseään kutsuvilta ammattiautoilijoilta. He eivät tosin olisi koskaan istuneet auton ratissa. He olisivat ainoastaan pelanneet autopelejä tietokoneella.

Kun voimakkaan tuulenpuuskaan kouriin joutunut autoilija pyytäisi hädissään apua, käskisivät nämä ”mestariautoilijat” vain pitämään ratin suorassa. Heidän mielestään ei olisi mitenkään mahdollista, että mikään muu kuin ratin kääntö voisi vaikuttaa auton suuntaan.

Tosielämän autokoulussa opetetaan pitämään jatkuvasti silmät auki ja tarkkailemaan liikennettä herkeämättä. Siihen on perhanan hyvä syy.