Sokerivammaisen päiväkirja on juttusarja, jossa kerron käytännön esimerkkejä diabeetikon arkisista haasteista omien kokemuksieni kautta. Ensimmäisessä osassa pohdin yllättävän aamuhypon syitä.

Tammikuun 16:nnen ilta venyi pitkäksi työasioiden merkeissä. Kolmen hengen voimin suoritettu ohjelmistoprojektin ongelmanratkaisusessio päättyi reilusti puolenyön jälkeen. Vaikka yöllä puuhastelu ei sinänsä ole ohjelmistonikkareille mitenkään poikkeuksellista, olin tällä kertaa väsynyt. Olin nimittäin herännyt aamulla melko aikaisin.

Yleensä olen iltaisin erittäin tarkkaavainen verensokerin suhteen. Yöllä ei ole mahdollista mittailla ja korjailla verensokeria kuten päivällä, joten nukkumaan mennessä on pyrittävä välttämään verensokerin vaihtelua mahdollisimman hyvin. Mitä tasaisemmaksi verensokerin illalla saa, sitä todennäköisemmin herää aamulla oikeisiin arvoihin.

Puolenyön aikoihin verensokerini oli pian iltapalan jälkeen 6.2 mmol/l. Tuntia myöhemmin se oli noussut lukemiin 7.1 mmol/l. Pistin varmuuden vuoksi pari yksikkö NovoRapidia korjaukseksi, koska usein verensokeri pyrkii nousemaan aamuyöstä kortisolin erityksen takia*. Normaalisti olisin jäänyt tarkkailemaan verensokeria vielä noin tunniksi, mutta tällä kertaa menin suoraan nukkumaan.

Aamulla puoli kahdeksalta herätessäni verensokerini oli 2.5 mmol/l. Hupsista, hieman liian matala. Yleensä aamuarvoni vaihtelevat 4.5 – 5.5 mmol/l välillä. Mikä tällä kertaa meni pieleen?

Tarkempia yksityiskohtia tuntematon lääkäri todennäköisesti sanoisi, että perusinsuliinia on ollut selvästi liikaa. Tai tuosta kahden yksikön korjauksesta kuullessaan tuomitsisi sen oikopäätä hullun päähänpistoksi. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, miltä se näyttää.

Itse keksin muutaman vaihtoehtoisen selityksen:

1. Arvioin verensokerin nousun väärin, ja pistin liikaa korjausta (1 yksikkö olisi riittänyt). Kokemuksen perusteella kuitenkin tiesin, että tuohon aikaan yöstä verensokeri voi kääntyä voimakkaaseen nousuun. Jos olisin korjannut liian vähän, olisi verensokeri voinut nousta koko yön ajaksi liian korkealle.

2. Iltapalalle pistetty insuliini vaikutti vielä hieman korjausinsuliinin lisäksi. Toisaalta taas silloin olisin odottanut selkeämpää laskua jo puolenyön tietämillä, enkä kokonaisen millimoolin nousua. Illan verensokerikäyrä oli oikeastaan aika outo. Riittämättömän insuliinimäärän olisi pitänyt aiheuttaa selkeä ja tasainen verensokerin nousu, koska Levemirin aamuannoksen vaikutus oli jo loppumassa, eikä ilta-annoksen vaikutus ollut vielä voimakkaimmillaan. Liian suuri insuliinimäärä taas olisi estänyt verensokerin äkillisen kääntymisen nousuun. Iltapala ei ollut tuhti, joten viivästynyttä hiilihydraattien imeytymistä ei ollut odotettavissa.

3. Levemirin ja kahden NovoRapid-annoksen samaan aikaan osunut vaikutushuippu oli tarpeeksi voimakas kompensoimaan kortisolin aiheuttamaa aamuöistä verensokerin nousua, ja laskemaan verensokeria tuntuvasti joskus yön aikana.

4. Perusinsuliinia tosiaan oli liikaa. Mutta koska useimmiten aamuarvoni ovat olleet jo pitkään tasaisia, ei tämäkään vaihtoehto ole aivan itsestään selvä. Toisaalta taas painoni on hieman laskenut viime aikoina (74 kilosta 72 kiloon), joka voisi selittää pienemmän perusinsuliinintarpeen.

Myöhemmin päivän aikana verensokeri tuntui pariinkin kertaan laskevan poikkeuksellisen herkästi, joka antoi myös viitteitä liiasta perusinsuliinin määrästä. Yhden päivän perusteella ei varmoja johtopäätöksiä voi kuitenkaan tehdä. Jos ilmiö alkaa toistua useina päivinä, tai jos aamusokerit alkavat säännöllisesti olla liian matalia, on syytä koittaa perusinsuliinimäärän vähentämistä.

  • Kortisolia erittyy öisin, ja sen aiheuttama verensokerin nousu pitää ottaa huomioon insuliinin annostelussa. Myös ns. aamunkoittoilmiö johtuu ainakin osittain kortisolin erityksestä.